Maailman pahin olla.

Elämäni Koira, maailman ihanin Öppö, Turre Turrikkainen, popparitassu. Tiistai-iltana sai jälleen kohtauksen, ja elämä meni nurin. Keskiviikkona Öppö Höppönen siirtyi sateenkaarisillan tuolle puolen. Nukahti syliini auton takapaksissa, silittelin korvia viimeiseen saakka.

Nyt on niin paha olla. Vaikka muuta ratkaisua ei ollut. Kai tämä joskus helpottaa. Toivottavasti.

Sisäpäivä (-viikko?)

Mistä tietää, että on hyvä päivä pysyä sisähommissa? No siitä, että kun lopulta kymmenen aikaan lasket karvaisen kaverin pihalle aamupissille hakiessasi lehteä, huomaat postilaatikolta tullessasi, ettei koissu ole kuistilta hievahtanutkaan...."ei, ei minua pissitä...vettäkin sataa...mennään vaan takaisin sisään..." Kello on nyt 10.20, koira on käynyt iltapissilla noin 12 tuntia sitten, eikä ole halukas pihalle edelleenkään. Seurapiirirakko, sanoisin.


Ja paska sää. Vettä tuli yöllä, vettä tulee nyt. Pyykkinarujen päällä ollut ruohonleikkaajan t-paita on lentänyt pitkin nurmikkoa, eli tuullutkin on jossain vaiheessa. Taivas on täysin harmaa. Iltalehden sääsivu lupaa samanlaista koko viikolle : vettä, vettä ja vettä, lämpötila reilun 10 astetta. En tykkää yhtään.

Onhan nyt ollut hieno alkukesä, kyllä. Mutta saisi se kestää läpi kesän.

Dagen efter

Syreenit on maassa. Ei ehkä ihan Feng Shuit ole kohallaan, mutta ainakin ne on maassa. Kaksi etupihalle, kaksi talon ja kasvarin väliin ja kaksi Keken ja meidän väliin. Purjotkin on lopulta maassa - eivät ehtineet kuolla taimipurkkiin kuitenkaan. 

Kaikki kasvaa. Toistaiseksi kesä on ollut juuri sellainen, kuin sen kuuluukin olla. Jatkukoon näin.

(Tämäkin kuva on puhelimen näytöllä ihan terävä.......)

The crime scene.

Lumipalloheisi

Perunapelto

Valkosipulit ja mangoldi. Sumeana tämäkin. 

Rapatessa roiskuu

...mutta halkokasa kasvaa!

Lisää, lisää

Eilen aamulla hain yöistä tullessa työkaverin anopilta ylimääräsyreenejä. Kuusi kappaletta hyvänkokoisia taimia! Päivällä herättyä ajelin mummolaan hakemaan jälkikasvua ja jäin sinne yöksi. Mukaan sieltä lähti ruohosipulia ( kun ei noussut oma), akileijaa, maksaruohoa ja liljoja. Ainakin. Syksyllä täytyy muistaa hakea pionin juurakon pala ja särkynyttä sydäntä.

Huomenna onkin sitten istutuspäivä. Ne aikoja sitten ostetut purjon taimetkin on maahan panematta.

Tänään ruukuttelin kesäkurppareita isompiin. Pesin lopultakin kompostorinkin, jotta saadaan käyttöön. Ruohosipulimätyään upotin sipiulipenkin päähän.

Toinen kasvihuonekurkuista napsahti poikki :( Monosen puutarhalle ajeltiin uutta hakemaan, mutta loppuunmyyty löi. Ostettiin sitten uusi chili "Loco" ( violetti!) ja viinisuolaheinä sen sijaan. 

Elämisen sietämätön keveys

Kun aurinko paistaa ja on LÄMMIN, on vaan niin hyvä olla. Piste.

Kesän ensimmäinen lounas omasta pihasta. Oli hyvää. Ja taatusti luomua ja lähiruokaa.

Aipilta viime vuonna saatu kirsikanpoikanen on venähtänyt valtavasti ja kukkiikin!

Anopilta viime vuonna tuotu syreenikin kukkii!

Elämän parasta aikaa

...on kesä. Piste.

On ollut niiin huiput säät, ettei paremmasta väliä. Jos vaan olisi vielä lomalla. No, enää yksi aamuvuoro ja kolme yötä, ja LOMA. Toivottavasti sää jatkuu tällaisena.


Kaikki kasvaa. Ruoho varsinkin, kohisten. Perunat nousee, sipulit. Kirsikka kukkii! Viiniköynnös kukoistaa. Tomaatit kukkii, amppelitomskut kypsyy. Syreeni kukkii, ja melkein lumipalloheisikin. Ostin purjon taimia ( kun halvalla sai), huomenna olisi syytä purjopenkki kaivaa siis.

Mansikoita on laatikoissa, ja hyvältä näyttää.