Eilispäivänä emme teinin kanssa malttaneet enää odottaa, vaan kun olimme googlesta oppineet, että maissintähkän kypsyyden tietää siitä, että sen päässä oleva tupsu ruskistuu, uhrasimme yhden tähkän tieteen nimissä.
Ensin tuntui, ettei siellä suojalehtien sisällä olekaan mitään, mutta lopulta löytyi keskenkasvuinen maissintähkä. Eli olkoon tupsu ruskea, mutta kasvu on kesken. Mutta se MAKU! Niin makea! Jätimme lopputähkän terassin penkille odottamaan Miroa, että saa hänkin maistaa, mutta herra paimenkoira oli vaivihkaa sen käynyt siitä ja pisteli onnellisena poskeensa =) Ensi vuonna siis PALJON enemmän maissia kasvamaan ja mielellään jotain aikaista lajiketta (Butterscotch?).
Ihan kohta saa omat tomaatit kehiin. Paprikassa on vaikka kuinka monta raakiletta ja kukkaa puskee. Riippuu nyt sitten säänhaltijan suosiollisuudesta, jaksaako kypsyä.
